Palaan taas kirjoittamaan. Se olisi viimeinen lomaviikko jo loppusuoralla ja sitten koittaa paluu työpaikalle. Tällä viikolla lööpeissä on ollut juttuja siitä, miten selvitä loman jälkeisestä työviikosta. Ehkä minun kannattaisi vilkuilla niitä, koska 9 viikon kesäloman jälkeen voi olla vaikeuksia ihan löytää työpaikallekin ;) Niin yhdeksän viikkoa todellakin lomaa takana, jäädessäni olin aivan varma, että kun paluupäivä koittaa, olen ostanut menolipun niin kauas kuin tilillä on katetta. Että sen verran stressaavaksi koin pitkän kesän lasten kanssa kotona.
Niin, minä kuulun todellakin niihin, joiden vanhemmuudelle tekee hyvää käydä töissä. Joiden itsehillinnän taidoissa on sen verran paljon tehtävää päästäkseen leppoisaan zen-vanhemmuuteen, että jaksan olla parempi äiti työpäivän jälkeen. Joku voi miettiä, ajaako minua syyllisyyden tunne työssä käynnistä kun sitten työpäivän jälkeen jaksaisin muka paremmin lapsia.. Vastaukseni on: EI. En millään tavalla koe siitä syyllisyyttä, minun hyvinvoinnille on tärkeää saada tehdä ajatustyötä, olla vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa, tehdä jotain muuta kuin eriyttää nahistelevia sisaruksia.
Pohjaa ja taustaa tälle etukäteisstressaukselle tuo se, että esikoisen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Silloin pikkuvauva-aika on jäänyt mustana aukkona mieleeni. Ja jotenkin pelkäsin, että jotain samankaltaista tunnetta kokisin nytkin kuin silloin. Mutta ei, toisin kävi. Tämä kesä on mennyt leppoisasti ja suhteellisen letkeästi. Jollain hassulla tavalla olen itsestäni ylpeä.
1. elokuuta 2013
23. huhtikuuta 2013
Valtavan ihana päivä
Sunnuntaina olin Camillan ja Annarinan vetämällä bloggareille suunnatulla valokuvauskurssilla. Kurssi oli suunnattu sistusbloggareille (joo tiedän, minun postaukseni ei hyvällä tahdollakaan ole sisustuspostauksia), mutta tunsin olevani täysin oikeassa paikassa. Vaikka olen omistanut digikameran jo monta vuotta ja retrofilmijärkkärin sitäkin kauemmin, opin paljon, paljon uutta.
Suuri anti varmastikin oli se, että löysin muutamia syitä lisää sille, että on hyvä omistaa digikamera. Alunperin hankin sen siksi, että siitä voi heti nähdä otokset ja sitten poistaa epäonnistuneet. Tuli halvemmaksi kuin koko rullan kehittäminen ja huomata sitten, kas, yksi kuva 32:sta onnistui :=) Nyt osaan jo vähän paremmin ottamaan sellaisia kuvia kuin ne päässäni ja mielessäni näyttävät. Totesin myös sen, että täydellisyyden tavoitteluni voi tässäkin asiassa iskeä omaan nilkkaani. Tarkoitan sitä, että huomasin tarvitsevani vähän sitä ja tätä uutta tarviketta just mun tyylisten kuvien aikaansaamiseksi. Tiedän, mihin lomarahani tänä vuonna hupenevat :=)
Oli myös ihanaa tavata saman mielenkiinnon ja palon omaavia ihmisiä. Oppia heiltä ja saada uusia inspiraatioita.
Mutta kaikkein tärkein asia, jonka sain mukaani sunnuntailta on se unelmani ja rakkauteni kuvaamiseen. Usko siihen, että koskaan ei oikeasti ole liian myöhäistä "vaihtaa kirjan sivua" ja aloittaa uusi luku.
25. maaliskuuta 2013
Matkallani
Vaihdan työpaikkaa tai en, tätä matkaa joudun kulkemaan enää korkeintaan vuoden, sillä työnantajani vaihtaa konkreettisesti toiseen osoitteeseen. Siinä mielessä nämä kuvat ovat viimeisestä talvesta tätä työmatkaa ajaen.
Olen aiemmin kirjoittanut myös työtyytyväisyyteen liittyvästä ei-niin-hyvästä-työilmapiiristä. Jotenkin haluaisin nähdä, miten tämän muuton jälkeen työilmapiirissä ja yhteishengessä tapahtuu. Meneekö kaikki hurjaa vauhtia ojanpohjalle vai pysytäänkö tiellä ja matka taittuu tasaisemmalla asvaltilla.
Itse nautin tämän viikon vapaapäivistä, ja todellakin laitan lapset hoitoon, ja toivotan kaikille hyvää työpäivää :)
15. maaliskuuta 2013
Askartelu-paskarteua
Tässä vapaapäivän tiimellyksessä päätin askarrella Naperon kanssa keijunkodin. Hän rakastaa katsella Helinä-keiju-filmejä, ja yhdessä niistä oli Liisi-tyttö askarrellut keijuille kodin. Joten hänkin halusi oman keijunkodin. Yhdessä käytiin hakemassa askartellumaaleja, kuumaliimaa, hiekkaa ja tarroja kaupoista. Sitten valittiin sopivia pahveja ryhdyttiin hommiin.
Tässä sitten muutama kuva lopputuloksesta. Huonekalut lainattiin nukkekodista ja "upea hirsiseinä" saatiin koristepaperiarkista. Nyt sitten joka ilta odotetaan, että Helinä tulee yöpymään keijunkotiin, yölamppukin pitää sen takia joskus jättää päälle, että Helinä varmasti löytää perille :)
Miten tämä aihevalinta taaskin sattuu liittymään äitiyden ryhtiliikkeisiini... Jaa-a, joku jungilainen psykologi voisi analysoida sen niin, että yritän tällä tavalla päästä lähemmäs omaa ihanneäitiyttäni. Ehkä niin, joka tapauksessa meillä oli yhdessä hauskaa ja sehän se kaikkein tärkeintä on, vai mitä?
Ihanaa aurinkoista vaikkakin sairaan kylmää kevätpäivää kaikille!!
16. helmikuuta 2013
Tosi hyvä päivä
Tässä yhtenä älyttömyyden päivänä päätin ryhdistäytyä ja leipoa sämpylöitä. Niiden tekeminen kun kaikkien mahdollisten ruokabloggareiden, leivontagurujen ja vauvasivustojen mukaan on helppoa kuin heinänteko. No, kuten arvata saattaa, minun kohdallani tämäkin "pullantuoksuinen ekoäiti" -hetki meni reisille. Sämpylät eivät kohonneet milliäkään ja olivat kivikovia kökkäreitä. Roskiksen pohja oli niiden seuraava osoite.
Oikeasti olen niin superkade niille, jotka saavat sämpylät ja muut mahdolliset leipomiseen liittyvät tekeleet onnistumaan. Saatikka niille, jotka vielä onnistuvat säveltämään ja muokkaamaan reseptejä miten haluavat. Höh, salaisesti toivon pientä epätäydellistä hetkeä näille "täydellisille äideille/naisille". Esimerkiksi, että patalappu siirtyy kriittisellä hetkellä vähän kun he ottavat luomuksensa uunista sillä seurauksella, että refleksinomaisesti ote heltiää ja super-hyper-yyber-täydellinen suflée lentää kaaressa lattialle. Sitten vielä tulee nurkan takaa pikkupuudeli, joka popsii kaiken viimeistä murua myöden.
Kaikki eivät voi osata kaikkea ja jokainen on hyvä jossain -läpändeerokset olen kyllä sisäistänyt ja edelleen siirtänyt. Mutta silti tunnen piston äitiydessäni, kun perhekahvilassa joku toinen äiti kovaa ja mahtipontisesti "ei voi kuvitellakaan et antaisi lapsensa syödä jotain lisäaineilla myrkytettyä valmisleipää". Tai kun samainen supermom "tekee itse kaikki lasten soseruuat ja pakastaa ne pienissä minigrip-pusseissa et voi sit helposti ottaa sieltä sulamaan mussukan aterian". Hienoa, että joku kullanmurunen saa osakseen tuota täydellisyyttä. No, meidän mussukoiden leivät ja lemiruuat tekee jonkun toisen äiti, ja tämä äiti kohottaa äitiydentunnettaan ajattelemalla, että siten työllistää ainakain sen yhden äidin.
6. helmikuuta 2013
Lisää vastauksia
Sain toisenkin haasteen, Annalta. Kiitos Anna sinullekin kunniasta ja tervetuloa sohvalleni!
Tämä haaste on vähän erilainen, niiden haastajan kysymysten ja omien lisäksi kerrotaan itsestä 8 asiaa.
Aloitan niistä...
Minulla on isoveli, joka on minua 6,5 vuotta vanhempi. Oikeastaan emme olleet kovinkaan läheisiä, johtuen varmasti osaksi ikäerosta mutta myös eri sukupuolista. Vasta minun täytettyä 18 vuotta, olemme lähentyneet ja viettäneet aikaakin yhdessä.
Tapasin isännän viisi ja puoli vuotta sitten netin kautta. Ensimmäiset treffit meillä oli ostoskeskuksessa. Olimme kumpikin etuajassa ja päättäneet kuluttaa ajan kirjakaupassa. Hän oli kertonut ulkonäkönsä tunnusmerkit ja minun astuessani kauppaan, hän tuli ovella vastaan. Kysyin, oletko sinä Sinä ja siitä sitten aloitimme treffit. Hassua, että hän oli valinnut kirjakaupan ajantappopaikakseen, koska hän ei lue kirjoja, korkeintaan autolehtiä :=) Liikaa tekstiä kuulemma :=)
10 vuotta sitten treenasin tavoitteenani osallistua fitnesskisoihin. Sitten kävi niin, että selkälihakseni tulehtuivat todella pahasti ja sitä seurasi puolen vuoden liikuntakielto. Joten suhteeni fyysiseen minääni muuttui radikaalisti, pakosta. Samoin suhteeni syömiseen muuttui täysin, jouduin itseasiassa opettelemaan ihan uudelleen syömään "normaalisti" ja normaalia ruokaakin :=)
Olen itse joutunut opettelemaan omien rajojeni asettamista ja niiden kunnioittamista. Vanhemmiltani en ole siihen koskaan saanut apua tai että niiden merkitystä olisi edes sanottu minulle. Siihen opetteluun minulta on kulunut kohta 40 vuotta enkä vieläkään osaa sitä. Enää en tosin anna ihmisten kävellä ylitseni tai kohdella minua kaltoin. Osaan edes silloin tällöin sanoa EI.
Eläydyn vahvasti kirjoihin ja elokuviin. Jännittävissä kohdissa vedän helposti henkeä ja kädet koukistuvat vartalon eteen. Kummipoikani kerron sanoi, että onko sun ihan pakko tehdä noin, et vähäks on noloo. No, rakastan eläytymistä ja niistä elokuvista, joista ei tule tunnereaktiota, en edes nauti kovastikaan. Meillä on isännän kanssa eri maku elokuvien suhteen, joskus minä myönnyn ja joskus hän.
Vieläkään en tiedä, mitä isona teen. Nautin kyllä työstäni, mutta unelma-ammattini tämä ei ole. Ehkä jonain päivänä tiedän, mitä oikeasti haluan elämässäni saada aikaiseksi.
Olen aikuisiälläni muuttanut 14 kertaa. Joka kerta muuttopäivän iltana on kaikki tavarat, kirjat ja astiatkin, omilla paikoillaan. Hassua kyllä, rakastan muuttamista ja sitä tavarapaljouden inventaariota.
Teini-iässä kysyin isältäni, mitä jos eka poikaystävä jonka tuon näytille onkin ulkomaalainen ja afroamerikkalainen. Hetken nieltyään hän vastasi, että sitten hän toivoittaisi tämän tervetulleeksi. Aika valveutunut mies jo silloin 80-luvun Suomessa :=)
Sitten niihin Annan kysymyksiin...
1. Mikä tuottaa sinulle iloa?
Kunnon brittihuumorisarjat, puutarhan herääminen, lumien sulaaminen sekä valokuvaaminen. Tanssiminen ihan ehdottomasti, tosin sitä en ole päässyt muutamaan vuoteen harrastamaan. Tietysti Naperon ja pikkumiehen seura.
2. Mitä pelkäät?
Ampiaisia ja loskaliirtoa. Ampiaispelkoa olen harjaannuttanut Naperon syntymän jälkeen, etten juoksisi kirkuen karkuun ja siten siirtäisi pelkoani lapsiini. Työmatkai on 60 km/suunta ja 10 vuotta sitten ajaessani töihin ajoin autoni katolleen ojaan, lunastuskuntoon. Minulle ei käynyt kuinkaan, mutta auto ei selvinnyt. Sen jälkeen vuosia pelkäsin loskakeleillä ajamista. Koskaan en ole jättänyt ajoa kesken, mutta stressaavaa se kyllä on ollut. Tämä talvi on ollut ensimmäinen onnettomuuden jälkeen, jolloin olen vapautuneesti ajellut kelillä kuin kelillä.
3. Olisitko mieluummin kimmeltävä hanki vai soliseva puro? Miksi?
Soliseva puro. Olen aika puhelias, aikaa myöden olen keskittynyt siihen, että antaisin muillekin tilaa keskustelussa enkä ryöstäisi sitä aina itselleni.
4. Millaista roolia musiikki elämässäsi näyttelee?
Musiikilla on erittäin suuri merkitys minulle tunneilmaisun ja tunteiden käsittelyn kannalta. Myös tietynlainen auditiivinen muistini on virittynyt musiikkiin. Joskus tietty kappale tuo mieleen asioita niin hyvässä kuin pahassa. Moniin kappaleisiin liittyy vahva kuvamuistikokemus jostain tietystä tilanteesta tai tapahtumasta elämässäni.
5. Voitko hyvin työssäsi?
En niin hyvin kuin joskus aiemmin. tai niin hyvin kuin haluaisin työssäni viihtyä. Kyse ei ole työkavereista vaan laajemmin työyhteisöstä ja työnjohdollisista asioista. Ehkä myös se saa aikaan sn syvääkin syvemmän pohdinnan työni/urani suunnasta.
6. Milloin olet viimeksi nauranut vedet silmissä?
Pari viikkoa sitten työtehtävissä. Teimme ilmekierrosta eli piti mallintaa mahdollisimman tarkkaan toisen näyttämää ilmettä piirissä seuraavana olevalle. Jotenkin työkaverini vaan aina sai pokkani pettämään enkä pystynyt jatkamaan ilmettä, vaan joka kerta repesin ihan hillittömään nauruun, joka ei meinannut laantua millään.
7. Oletko solminut aikuisiällä uusia merkityksellisiä ystävyyssuhteita?
Olen, moniakin. Itseasiassa kun oikein tarkkaan mietin, niin jokainen aikuisiällä solmimani ystävyyssuhde on suhde entiseen työkaveriin. Teini-iältä minulla on jäljellä yksi erittäin läheinen ystävä ja tätä suhdetta vaalin erityisellä hellyydellä. Myös osa seurustelusuhteistani on saanut alkunsa työpaikkaromanssista. nekin lasken kyllä merkityksellisiin suhteisiin, vaikkakaan en ole näiden henkilöiden kanssa tekemisissä enää.
8. Jos saisit yhden toiveen, joka toteutuu, mikä se olisi?
Voi, voi, voi. Miksi vain yksi? Äh, minkä nyt nostaisi muita tärkeämmäksi... Nyt taidan kuitenkin liipata 5. kysymystä ja vastata että löytäisin sen oman kutsumukseni ja pääsisin tekemään joatin sellaista työtä, jota todella rakastan ja selaaisella tavalla ja sellaisessa paikassa, joka itsessäänkin on minua itseäni voimaannuttava ja vahvistava.
No niin. Nyt taidan jättää tähän. Edellisessä bloggauksessani olikin niitä kysymyksiä...
Kysymysten sijaan pyydän/rohkaisen teitä tekemään unelmakartan. Leikatkaa lehditä kuvia asioista, joita elämäänne haluatte. Liimatkaa kuvat kartongille ja kirjoittakaa kuvien viereen tarkennuksia niistä. Merkatkaa alareunaan päivämäärä, jolloin olette tehneet kartan.
Oikein ihanaa viikkoa!!
Tämä haaste on vähän erilainen, niiden haastajan kysymysten ja omien lisäksi kerrotaan itsestä 8 asiaa.
Aloitan niistä...
Minulla on isoveli, joka on minua 6,5 vuotta vanhempi. Oikeastaan emme olleet kovinkaan läheisiä, johtuen varmasti osaksi ikäerosta mutta myös eri sukupuolista. Vasta minun täytettyä 18 vuotta, olemme lähentyneet ja viettäneet aikaakin yhdessä.
Tapasin isännän viisi ja puoli vuotta sitten netin kautta. Ensimmäiset treffit meillä oli ostoskeskuksessa. Olimme kumpikin etuajassa ja päättäneet kuluttaa ajan kirjakaupassa. Hän oli kertonut ulkonäkönsä tunnusmerkit ja minun astuessani kauppaan, hän tuli ovella vastaan. Kysyin, oletko sinä Sinä ja siitä sitten aloitimme treffit. Hassua, että hän oli valinnut kirjakaupan ajantappopaikakseen, koska hän ei lue kirjoja, korkeintaan autolehtiä :=) Liikaa tekstiä kuulemma :=)
10 vuotta sitten treenasin tavoitteenani osallistua fitnesskisoihin. Sitten kävi niin, että selkälihakseni tulehtuivat todella pahasti ja sitä seurasi puolen vuoden liikuntakielto. Joten suhteeni fyysiseen minääni muuttui radikaalisti, pakosta. Samoin suhteeni syömiseen muuttui täysin, jouduin itseasiassa opettelemaan ihan uudelleen syömään "normaalisti" ja normaalia ruokaakin :=)
Olen itse joutunut opettelemaan omien rajojeni asettamista ja niiden kunnioittamista. Vanhemmiltani en ole siihen koskaan saanut apua tai että niiden merkitystä olisi edes sanottu minulle. Siihen opetteluun minulta on kulunut kohta 40 vuotta enkä vieläkään osaa sitä. Enää en tosin anna ihmisten kävellä ylitseni tai kohdella minua kaltoin. Osaan edes silloin tällöin sanoa EI.
Eläydyn vahvasti kirjoihin ja elokuviin. Jännittävissä kohdissa vedän helposti henkeä ja kädet koukistuvat vartalon eteen. Kummipoikani kerron sanoi, että onko sun ihan pakko tehdä noin, et vähäks on noloo. No, rakastan eläytymistä ja niistä elokuvista, joista ei tule tunnereaktiota, en edes nauti kovastikaan. Meillä on isännän kanssa eri maku elokuvien suhteen, joskus minä myönnyn ja joskus hän.
Vieläkään en tiedä, mitä isona teen. Nautin kyllä työstäni, mutta unelma-ammattini tämä ei ole. Ehkä jonain päivänä tiedän, mitä oikeasti haluan elämässäni saada aikaiseksi.
Olen aikuisiälläni muuttanut 14 kertaa. Joka kerta muuttopäivän iltana on kaikki tavarat, kirjat ja astiatkin, omilla paikoillaan. Hassua kyllä, rakastan muuttamista ja sitä tavarapaljouden inventaariota.
Teini-iässä kysyin isältäni, mitä jos eka poikaystävä jonka tuon näytille onkin ulkomaalainen ja afroamerikkalainen. Hetken nieltyään hän vastasi, että sitten hän toivoittaisi tämän tervetulleeksi. Aika valveutunut mies jo silloin 80-luvun Suomessa :=)
Sitten niihin Annan kysymyksiin...
1. Mikä tuottaa sinulle iloa?
Kunnon brittihuumorisarjat, puutarhan herääminen, lumien sulaaminen sekä valokuvaaminen. Tanssiminen ihan ehdottomasti, tosin sitä en ole päässyt muutamaan vuoteen harrastamaan. Tietysti Naperon ja pikkumiehen seura.
2. Mitä pelkäät?
Ampiaisia ja loskaliirtoa. Ampiaispelkoa olen harjaannuttanut Naperon syntymän jälkeen, etten juoksisi kirkuen karkuun ja siten siirtäisi pelkoani lapsiini. Työmatkai on 60 km/suunta ja 10 vuotta sitten ajaessani töihin ajoin autoni katolleen ojaan, lunastuskuntoon. Minulle ei käynyt kuinkaan, mutta auto ei selvinnyt. Sen jälkeen vuosia pelkäsin loskakeleillä ajamista. Koskaan en ole jättänyt ajoa kesken, mutta stressaavaa se kyllä on ollut. Tämä talvi on ollut ensimmäinen onnettomuuden jälkeen, jolloin olen vapautuneesti ajellut kelillä kuin kelillä.
3. Olisitko mieluummin kimmeltävä hanki vai soliseva puro? Miksi?
Soliseva puro. Olen aika puhelias, aikaa myöden olen keskittynyt siihen, että antaisin muillekin tilaa keskustelussa enkä ryöstäisi sitä aina itselleni.
4. Millaista roolia musiikki elämässäsi näyttelee?
Musiikilla on erittäin suuri merkitys minulle tunneilmaisun ja tunteiden käsittelyn kannalta. Myös tietynlainen auditiivinen muistini on virittynyt musiikkiin. Joskus tietty kappale tuo mieleen asioita niin hyvässä kuin pahassa. Moniin kappaleisiin liittyy vahva kuvamuistikokemus jostain tietystä tilanteesta tai tapahtumasta elämässäni.
5. Voitko hyvin työssäsi?
En niin hyvin kuin joskus aiemmin. tai niin hyvin kuin haluaisin työssäni viihtyä. Kyse ei ole työkavereista vaan laajemmin työyhteisöstä ja työnjohdollisista asioista. Ehkä myös se saa aikaan sn syvääkin syvemmän pohdinnan työni/urani suunnasta.
6. Milloin olet viimeksi nauranut vedet silmissä?
Pari viikkoa sitten työtehtävissä. Teimme ilmekierrosta eli piti mallintaa mahdollisimman tarkkaan toisen näyttämää ilmettä piirissä seuraavana olevalle. Jotenkin työkaverini vaan aina sai pokkani pettämään enkä pystynyt jatkamaan ilmettä, vaan joka kerta repesin ihan hillittömään nauruun, joka ei meinannut laantua millään.
7. Oletko solminut aikuisiällä uusia merkityksellisiä ystävyyssuhteita?
Olen, moniakin. Itseasiassa kun oikein tarkkaan mietin, niin jokainen aikuisiällä solmimani ystävyyssuhde on suhde entiseen työkaveriin. Teini-iältä minulla on jäljellä yksi erittäin läheinen ystävä ja tätä suhdetta vaalin erityisellä hellyydellä. Myös osa seurustelusuhteistani on saanut alkunsa työpaikkaromanssista. nekin lasken kyllä merkityksellisiin suhteisiin, vaikkakaan en ole näiden henkilöiden kanssa tekemisissä enää.
8. Jos saisit yhden toiveen, joka toteutuu, mikä se olisi?
Voi, voi, voi. Miksi vain yksi? Äh, minkä nyt nostaisi muita tärkeämmäksi... Nyt taidan kuitenkin liipata 5. kysymystä ja vastata että löytäisin sen oman kutsumukseni ja pääsisin tekemään joatin sellaista työtä, jota todella rakastan ja selaaisella tavalla ja sellaisessa paikassa, joka itsessäänkin on minua itseäni voimaannuttava ja vahvistava.
No niin. Nyt taidan jättää tähän. Edellisessä bloggauksessani olikin niitä kysymyksiä...
Kysymysten sijaan pyydän/rohkaisen teitä tekemään unelmakartan. Leikatkaa lehditä kuvia asioista, joita elämäänne haluatte. Liimatkaa kuvat kartongille ja kirjoittakaa kuvien viereen tarkennuksia niistä. Merkatkaa alareunaan päivämäärä, jolloin olette tehneet kartan.
Oikein ihanaa viikkoa!!
5. helmikuuta 2013
Vastauksia
Sain Katjalta haasteen. Kiitos kovasti kunniasta.
Perinteiseen haasteen vastaamiseen kuuluu laittaa omat kysymykset ja haastaa kysymysten verran muita bloggaajia. Minä päätän nyt tehdä niin, että laitan perään kysymyksiä, joihin kuka tahansa voi vastata. Jos teet sen omaan blogiisi, olisin suuresti ilahtunut, jos viestität siitä minulle, jotta voin lukea vastauksesi :=)
1. Mikä on vaikuttavin paikka, jossa olet käynyt? Miksi?
Hoh, vaikea kysymys. Kaikissa paikoissa, joissa olen käynyt tai asunut, on ollut jotain henkeä salpaavaa. Ehkä nyt kuitenkin yksi täytyy nostaa ylitse muiden, se on Pariisin Montmartren kukkula. Olimme isännän kanssa viime syksynä Pariisissa pidennetyllä viikonloppumatkalla ja tiukasta aikataulusta huolimatta sain isännän raahattua mukanani Montmartrelle kahville. Siinä café noiria siemaillessa ja syksyisen lämmintä Pariisin tuulta hengittäessä tuli sellainen olo, että mä olen kotona. Ollut ttäällä joskus, ei tässä elämässä, mutta jossian aiemmassa. Sellainen tunne, että mä kuulun tänne ja täällä mun täytyykin olla. Just tässä, samassa tuolissa. Se oli ihan käsittäämätön ja täysin selittämätön tunne. Samanlaisen tunteen olen kokenut myös Edinburghissa. Siitä jossain toisessa yhteydessä enemmän.
2. Paras näkemäsi elokuva?
Voi, voi, taas vaikea kysymys. Rakastan elokuvia ja aikana ennen lapsia kävin usein elokuvissa. Taas kerran täytyy kuitenkin nostaa joku muita korkeammalle...
Olkoon tällä kertaa jaetulla ykkössijalla Billy Wilderin Piukat paikat. Olen tykännyt tästä elokuvasta jo 20 vuotta. Näin sen ensimmäisen kerran joskus 80-luvulla ollessani kotona kuumeessa. Aivan mielettömän hyväntuulinen elokuva, jossa sukupuolirajojen rikkominen ei ole kuolemanvakava asia. Ja Marilyn on kaunis ja ihana, Tony Curtis komea ja pikkasen paha ja Jack Lemmon hulvaton hulivili.
Vähintäänkin yhtä hyvä ja siksi jaetulla ykkössijalla on Lars von Trierin Dancer in the dark. Muistan, kun kävin katsomass tämän elokuvan ensimmäisen kerran elokuvateatterissa. Itkin melkein koko leffan ajan ja sen jälkeen näin ystäväni kahvilassa. Itkin vieläkin ja samalla sanoin, etten koskaan ole nähnyt yhtä ihanaa leffaa. Kornia, tosiaan. Upea elokuva ihmisen julmuudesta, ahneudesta, raadollisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Ja Björk on roolissaan aivan mielettömän hyvä ja uskottava. Tästä elokuvasta olen aiemmin kirjoittanut blogissani. (Jostain syystä en saa linkitettyä siihen, no, 2011 elokuvia ja elämää-niminen postaus..)
3. Paras lukemasi kirja?
Tämä ei ole ihan yhtä vaikea kysymys kuin edelliset. Hankala toki tämäkin. Ajattelen, että jätän tästä nyt pois ammattikirjallisuuden ja siihen liki liippaavan kirjallisuuden. Kaunokirjallisuuden saralta sykähdyttävin ja vaikuttavin kirja on Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva. Upea kirja "sopimuksesta paholaisen kanssa".
4. Miten piristät läheisiäsi?
Isännälle tepsii suklaan ostaminen, lonkerolasillinen ja pihan kolaaminen hänen puolestaan. Tosin isäntä hankki tässä joulukuussa lumilingon, joten hän oikein odottaa aina lumisadetta, että pääsee vetää koneen käyntiin :=) Lapsia piristää se, kun äidillä on aikaa leikkiä ihan kehden kesken. Napero on nyt innostunut leipomisesta, joten kaikenlainen osallistaminen keittiössä toimii hänellä.
5. Asia, josta et suostu tinkimään elämässäsi?
Lasten jälkeen kaikesta sellaisesta, josta en aiemmin olisi kuvitellut voivani luopua, olen luopunut. Tällä hetkellä en suostu tinkimään siitä, että saan nukkua yöni omassa sängyssä keskeytyksettä. Tästä syystä lapset nukkuvat omissa sängyissään ja omissa huoneissaan.
6. Millä piristät itseäsi?
Satunnaisilla elokuvailloilla, tilanteeseen oikeanlaisella musiikilla, hyvällä punaviinillä, ystävien tapaamisella sekä järjestämällä kahden keskistä aikaa isännän kanssa. Haaveilemalla unelmien kodista, unelmien työpaikasta, ajasta kirjoittaa ja kuvata...
7. Mihin olet itsessäsi tyytyväinen?
Siihen, että osaan aiempaa paremmin sanoa EI. Siihen, etten enää suostu kenekään kynnysmatoksi ja tunnistan tällaiseen pystyvät ihmiset kilometrin päästä. Siihen, etten Naperon kuullen kritisoi ja väheksy vartaloani, painoani, itseäni naisena tai isäntää miehenä. Ja siihen, etten ajaudu ilmiriitaan anopin kanssa hänen suurista ponnisteluistaan huolimatta.
8. Mikä on parasta kotikunnassasi?
Sijainti, lähellä suurkaupunkia mutta silti rauhallinen maaseutukunta. Ajan lääkärille terveyskeskukseen saa suhteelisen hyvin, samoin kuin hammaslääkärillekin. Siihen, miten perhekeskeisiä terveyskeskuksen koko henkilökunta on.
9. Millaisesta musiikista pidät?
Oikeastaan helpompaa on sanoa, millaisesta musiikista en pidä. Ja se on hardcore-hevi, folkmusiikki ja operetti. Ehkä kuitenkin lisään vielä iskelmän, koska jos voin itse päättää mitä radiosta kuuntelen, se ei todellakaan ole iskelmää. Muuten olen kaikkiruokainen. Luettelen muutaman ihan lempparini: Depeche Mode, Linkin Park, Jamiroquai, Ella Fitzgerald, Miles Davis, Irina, Laura Närhi, Ozzy Osborne, Groove Armada ja Zaz.
Tilanne ja tunne määrittelevät sen, mitä kuuntelen. Kun suututtaa, kuuntelen kovaa ja nopeatempoista musiikkia. Ja kun olen surullinen, ruokin tunnette melankolisilla kappaleilla.
10. Millä ylläpidät/vaalit terveyttäsi?
No just, tiedän, että pitäisi vastata: syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti ja nukkumalla riittävästi. Totuus on, lääketeollisuuden ja terveystuotteiden suurella avustuksella. Tosin kaksi kuukautta olen saanut nukkua yöni keskeytyksettä ja se, jos mikä edistää minun terveyttäni niin fyysistä kuin henkistäkin. Toivoisin, että voisin kahtena iltana viikossa käydä jossain urheilemassa, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Ehkä ensi talvena, kesä kun tuo omat ajankäytön vaikeutensa kun isännän kesäpaikasta täytyy pitää huolta huomattavasti tiiviimmin kuin näin lumikeleillä.
11. Mitä käsilaukussasi on juuri nyt?
Niin, siinä jota käytän töissä, on kalenteri, lompakko, meikkipussi, mp3, ulkoinen kovalevy ja suklaapatukka :) Siinä, jota käytän vapaa-ajalla kaupassa käydessä, on pikkukukkaro ja huulirasva. Minulla on huono tapa keräillä huulipunia, kynsilakkoja, kenkiä ja laukkuja. Kaikkia näitä on kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja joka kerta joudun ihan keskittymään siihen, etten taas kauppareissulla osta uusia tuotteita näistä kategorioista. Tosin joskus vähän lipsahtaa ja korin tai kärryn pohjalla on uusi kynsilakka tai laukku.
Sitten niihin minun kysymyksiini:
1. Ketä julkisuuden henkilöä arvostat erityisesti? Miksi?
2. Minkä tunteen ilmaiseminen on kaikkein vaikeinta?
3. Oletko koskaan nähnyt enneunia?
4. Jos pääsisit aikamatkustamaan johonkin aikakauteen, mihin matkustaisit?
5. Koskettavin asia elämässäsi.
6. Mistä asiasta/asioista saat voimaa?
7. Asteikolla 0-10, kuinka tyytyväinen olet elämääsi tällä hetkellä?
8. Jos voisit muuttaa elämässäsi yhden asian, minkä muuttaisit? Vai muuttaistko mitään?
9. Osaatko ottaa vastaan kehua ja positiivista palautetta itsestäsi?
10. Mikä asia saa sinut ärsyyntymään äärimmilleen?
11. Mikä väri antaa sinulle voimaa ja energiaa?
Perinteiseen haasteen vastaamiseen kuuluu laittaa omat kysymykset ja haastaa kysymysten verran muita bloggaajia. Minä päätän nyt tehdä niin, että laitan perään kysymyksiä, joihin kuka tahansa voi vastata. Jos teet sen omaan blogiisi, olisin suuresti ilahtunut, jos viestität siitä minulle, jotta voin lukea vastauksesi :=)
1. Mikä on vaikuttavin paikka, jossa olet käynyt? Miksi?
Hoh, vaikea kysymys. Kaikissa paikoissa, joissa olen käynyt tai asunut, on ollut jotain henkeä salpaavaa. Ehkä nyt kuitenkin yksi täytyy nostaa ylitse muiden, se on Pariisin Montmartren kukkula. Olimme isännän kanssa viime syksynä Pariisissa pidennetyllä viikonloppumatkalla ja tiukasta aikataulusta huolimatta sain isännän raahattua mukanani Montmartrelle kahville. Siinä café noiria siemaillessa ja syksyisen lämmintä Pariisin tuulta hengittäessä tuli sellainen olo, että mä olen kotona. Ollut ttäällä joskus, ei tässä elämässä, mutta jossian aiemmassa. Sellainen tunne, että mä kuulun tänne ja täällä mun täytyykin olla. Just tässä, samassa tuolissa. Se oli ihan käsittäämätön ja täysin selittämätön tunne. Samanlaisen tunteen olen kokenut myös Edinburghissa. Siitä jossain toisessa yhteydessä enemmän.
2. Paras näkemäsi elokuva?
Voi, voi, taas vaikea kysymys. Rakastan elokuvia ja aikana ennen lapsia kävin usein elokuvissa. Taas kerran täytyy kuitenkin nostaa joku muita korkeammalle...
Olkoon tällä kertaa jaetulla ykkössijalla Billy Wilderin Piukat paikat. Olen tykännyt tästä elokuvasta jo 20 vuotta. Näin sen ensimmäisen kerran joskus 80-luvulla ollessani kotona kuumeessa. Aivan mielettömän hyväntuulinen elokuva, jossa sukupuolirajojen rikkominen ei ole kuolemanvakava asia. Ja Marilyn on kaunis ja ihana, Tony Curtis komea ja pikkasen paha ja Jack Lemmon hulvaton hulivili.
Vähintäänkin yhtä hyvä ja siksi jaetulla ykkössijalla on Lars von Trierin Dancer in the dark. Muistan, kun kävin katsomass tämän elokuvan ensimmäisen kerran elokuvateatterissa. Itkin melkein koko leffan ajan ja sen jälkeen näin ystäväni kahvilassa. Itkin vieläkin ja samalla sanoin, etten koskaan ole nähnyt yhtä ihanaa leffaa. Kornia, tosiaan. Upea elokuva ihmisen julmuudesta, ahneudesta, raadollisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Ja Björk on roolissaan aivan mielettömän hyvä ja uskottava. Tästä elokuvasta olen aiemmin kirjoittanut blogissani. (Jostain syystä en saa linkitettyä siihen, no, 2011 elokuvia ja elämää-niminen postaus..)
3. Paras lukemasi kirja?
Tämä ei ole ihan yhtä vaikea kysymys kuin edelliset. Hankala toki tämäkin. Ajattelen, että jätän tästä nyt pois ammattikirjallisuuden ja siihen liki liippaavan kirjallisuuden. Kaunokirjallisuuden saralta sykähdyttävin ja vaikuttavin kirja on Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva. Upea kirja "sopimuksesta paholaisen kanssa".
4. Miten piristät läheisiäsi?
Isännälle tepsii suklaan ostaminen, lonkerolasillinen ja pihan kolaaminen hänen puolestaan. Tosin isäntä hankki tässä joulukuussa lumilingon, joten hän oikein odottaa aina lumisadetta, että pääsee vetää koneen käyntiin :=) Lapsia piristää se, kun äidillä on aikaa leikkiä ihan kehden kesken. Napero on nyt innostunut leipomisesta, joten kaikenlainen osallistaminen keittiössä toimii hänellä.
5. Asia, josta et suostu tinkimään elämässäsi?
Lasten jälkeen kaikesta sellaisesta, josta en aiemmin olisi kuvitellut voivani luopua, olen luopunut. Tällä hetkellä en suostu tinkimään siitä, että saan nukkua yöni omassa sängyssä keskeytyksettä. Tästä syystä lapset nukkuvat omissa sängyissään ja omissa huoneissaan.
6. Millä piristät itseäsi?
Satunnaisilla elokuvailloilla, tilanteeseen oikeanlaisella musiikilla, hyvällä punaviinillä, ystävien tapaamisella sekä järjestämällä kahden keskistä aikaa isännän kanssa. Haaveilemalla unelmien kodista, unelmien työpaikasta, ajasta kirjoittaa ja kuvata...
7. Mihin olet itsessäsi tyytyväinen?
Siihen, että osaan aiempaa paremmin sanoa EI. Siihen, etten enää suostu kenekään kynnysmatoksi ja tunnistan tällaiseen pystyvät ihmiset kilometrin päästä. Siihen, etten Naperon kuullen kritisoi ja väheksy vartaloani, painoani, itseäni naisena tai isäntää miehenä. Ja siihen, etten ajaudu ilmiriitaan anopin kanssa hänen suurista ponnisteluistaan huolimatta.
8. Mikä on parasta kotikunnassasi?
Sijainti, lähellä suurkaupunkia mutta silti rauhallinen maaseutukunta. Ajan lääkärille terveyskeskukseen saa suhteelisen hyvin, samoin kuin hammaslääkärillekin. Siihen, miten perhekeskeisiä terveyskeskuksen koko henkilökunta on.
9. Millaisesta musiikista pidät?
Oikeastaan helpompaa on sanoa, millaisesta musiikista en pidä. Ja se on hardcore-hevi, folkmusiikki ja operetti. Ehkä kuitenkin lisään vielä iskelmän, koska jos voin itse päättää mitä radiosta kuuntelen, se ei todellakaan ole iskelmää. Muuten olen kaikkiruokainen. Luettelen muutaman ihan lempparini: Depeche Mode, Linkin Park, Jamiroquai, Ella Fitzgerald, Miles Davis, Irina, Laura Närhi, Ozzy Osborne, Groove Armada ja Zaz.
Tilanne ja tunne määrittelevät sen, mitä kuuntelen. Kun suututtaa, kuuntelen kovaa ja nopeatempoista musiikkia. Ja kun olen surullinen, ruokin tunnette melankolisilla kappaleilla.
10. Millä ylläpidät/vaalit terveyttäsi?
No just, tiedän, että pitäisi vastata: syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti ja nukkumalla riittävästi. Totuus on, lääketeollisuuden ja terveystuotteiden suurella avustuksella. Tosin kaksi kuukautta olen saanut nukkua yöni keskeytyksettä ja se, jos mikä edistää minun terveyttäni niin fyysistä kuin henkistäkin. Toivoisin, että voisin kahtena iltana viikossa käydä jossain urheilemassa, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Ehkä ensi talvena, kesä kun tuo omat ajankäytön vaikeutensa kun isännän kesäpaikasta täytyy pitää huolta huomattavasti tiiviimmin kuin näin lumikeleillä.
11. Mitä käsilaukussasi on juuri nyt?
Niin, siinä jota käytän töissä, on kalenteri, lompakko, meikkipussi, mp3, ulkoinen kovalevy ja suklaapatukka :) Siinä, jota käytän vapaa-ajalla kaupassa käydessä, on pikkukukkaro ja huulirasva. Minulla on huono tapa keräillä huulipunia, kynsilakkoja, kenkiä ja laukkuja. Kaikkia näitä on kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja joka kerta joudun ihan keskittymään siihen, etten taas kauppareissulla osta uusia tuotteita näistä kategorioista. Tosin joskus vähän lipsahtaa ja korin tai kärryn pohjalla on uusi kynsilakka tai laukku.
Sitten niihin minun kysymyksiini:
1. Ketä julkisuuden henkilöä arvostat erityisesti? Miksi?
2. Minkä tunteen ilmaiseminen on kaikkein vaikeinta?
3. Oletko koskaan nähnyt enneunia?
4. Jos pääsisit aikamatkustamaan johonkin aikakauteen, mihin matkustaisit?
5. Koskettavin asia elämässäsi.
6. Mistä asiasta/asioista saat voimaa?
7. Asteikolla 0-10, kuinka tyytyväinen olet elämääsi tällä hetkellä?
8. Jos voisit muuttaa elämässäsi yhden asian, minkä muuttaisit? Vai muuttaistko mitään?
9. Osaatko ottaa vastaan kehua ja positiivista palautetta itsestäsi?
10. Mikä asia saa sinut ärsyyntymään äärimmilleen?
11. Mikä väri antaa sinulle voimaa ja energiaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)